Heini Junkkaala: Homoäiti

Anna Veijalaisen ohjaamassa esityksessä perataan muistin ja muistojen anatomiaa äitiyden läpi. Minkälaisena muisti ilmenee kehossa? Esitys rakentaa havainnoinnin palapeliä. Hetki, jona havainto syntyy, piirtää muistiin tarkan jäljen, muiston. Synnytyksen jälkeen synnyttäjän ruumis elää pitkään kuin eri säännöillä. Vereslihalla se kohtaa jokaisen lapseen kohdistuvan vääryyden, rivojen kommenttien kaiun, katseen jolle ei ole annettu lupaa. Muistot koteloituvat ruumiiseen. Kun aika kuluu, veresliha tietysti arpeutuu. Mutta kun tulee uusi kierros, uusi lapsi ja uusi äitiys, mitä arpeutuneen haarniskan takaa tulee esiin?

Lempeän humoristisen ja riipaisevan monologin näyttelee Fanni Noroila, joka teki ensimmäisen roolinsa KokoTeatterissa Pyörre -näytelmässä keväällä 2025. Pyörteen kritiikit ylistivät Noroilaa ja kiittivät häntä kokonaisen maailman kannattelusta.

Homoäiti on saanut kantaesityksensä vuonna 2018 Kansallisteatterissa. KokoTeatterin Homoäiti on ensimmäinen kerta, kun teos tulkitaan kantaesityksensä jälkeen uudelleen.

Heini Junkkaala toimii tällä hetkellä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen professorina.

Anna Veijalainen on KokoTeatterin teatterinjohtaja. Hänen viimeisimmät ohjauksensa ovat olleet Cristal Snow: One Woman Snow (2025) ja Jenni Stammeier: Tyttö maissipellossa (2024).

Esityksen kesto n. 2h (sis.väliajan)

Esityksen kritiikkejä löydät:

Helsingin Sanomat:
"...Monologin ohjannut Anna Veijalainen onkin valinnut raikkaasti aivan toisenlaisen tien lähestyä näytelmätekstiä.

Arvostan sitä arkailematonta tapaa, jolla monologiin on tartuttu ja päätöstä tehdä omannäköinen kokonaisuus. Sellainen, johon Kansallisteatterin version nähneenä ei etukäteen osaisi varautua.

Veijalainen on saanut monologiin vinhan, mielen sisäisyyttä alkuperäistä vahvemmin peilaavan kierteen, joka juurii teosta tehokkaasti Junkkaalaan henkilöityvältä tontilta. Näytelmän lapsiarjessa piilevä surrealistisuus on kiepautettu etualalle ja yleisön eteen avautuu äitiyden kokemusta assosioiva, fyysinen näyttämökieli.

Esityksen huomiot vanhemmuudesta ovat nimestä huolimatta yleismaailmallisia. Vähemmistönäkökulma ui tilanteissa mukana huomaamatta, nousten vain paikoin pintaan..."

Lue koko kritiikki: https://www.hs.fi/taide/art-2000011852745.html

Kulttuuritoimitus:
"...Ohjaaja Anna Veijalaisen kehonkieltä korostava tulkinta on hieno, ja kunnioittaa KokoTeatterille leimallista fyysistä ja leikkisää tyyliä. Junkkaalan yksityisistä kokemuksista tulee Veijalaisen ohjauksessa kaikkien vanhempien yhteisiä kokemuksia. Tekee mieli jakaa omat synnytystarinat vierustoverille väliajalla, niin lähelle ne laukkaavat Homoäidin äärellä.

Fanni Noroila vakuuttaa Homoäitinä jo ensimmäisen viiden minuutin aikana, kun näyttelee katosta roikkuen synnytyksen aina supistuksista sentti sentiltä aukeavaan kohdunsuuhun ja ponnistusvaiheeseen. Noroilan kimmoisa kehonkieli on kuin runoa näyttämöllä. Jokainen ele, mikroilme, äänenpaino vie näytelmää eteenpäin. Noroila demonstroi taitavasti kehollaan sen, minkä kertoo sanoillaan. Hän heittäytyy uskottavasti myös esimerkiksi lapseksi, kätilöksi, isoäidiksi, sportti-isäksi ja paikalliseksi puliukoksi.

Lavastusta ei käytännössä ole, eikä sitä tarvita. Noroilan roolisuoritus täyttää koko näyttämön. Rinnalla esityksen mainiona musiikkimaestrona nähdään Koko Jazz Clubin taiteellinen johtaja Timo Hirvonen. Hirvosen letkeä live-musiikki ja lapsiperhearkea imitoiva äänimaailma, sekä Hirvosen ja Noroilan ajoittainen vuorovaikutus tuovat esitykseen lämpöä ja tunnelmaa.

Kai Salon luoma eri kokoisista, muotoisista ja värisistä tilkuista koostuva esiintymisasu tuntuu korostavan vanhemmuuden monimuotoisuutta ja muistojen palapelimäistä kudelmaa. Ekologisesti tuotetun teatterin äärellä on ilo olla..."

Lue koko kritiikki: https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-teatteri/vanhemmuus-ja-ruuhkavuodet-saavat-kehollisen-muodon-monologissa-arviossa-kokoteatterin-homoaiti/