VARJOFINLANDIA

Varjofinlandia on todellisuus, jossa helsinkiläisravintola Storyvilleä lukuunottamatta koko maa nimeltä Suomi on kietoutunut pimeään ja kadonnut. Valtionvarainministeri Jyrki Katainen tekee kohtalokkaan erehdyksen. Hän tarttuu Karri Kokon runokokoelmaan Varjofinlandia ja ryhtyy lukemaan. Kataista opastamaan saapuu entinen lama-ajan valtionvarainministeri Iiro Viinanen. Tilanne on karannut käsistä, kenelläkään ei ole työtä ja pahoinvointi on pimentänyt auringon. Kaksikon on selvitettävä miksi näin tapahtui ja onko meillä vielä toivoa. Kataisen matka Varjofinlandiaan on huima seikkailu, jossa valtionvarainministerin on sukellettava mitä erilaisimpiin ihmiskohtaloihin. Sillä se, jolla on fyrkat on valta ja se, jolla on valta, on kuningas.

Varjofinlandia on kotimainen kantaesitys jonka temaattisena lähtökohtana on toiminut runoilija Karri Kokon samanniminen runoteos. Varjofinlandia on nimensä mukaisesti näytelmä kaikesta siitä, mikä yhteiskunnastamme yritetään lakaista maton alle. Pahoinvointi nyky-yhteiskunnassamme ei enää mahdu kuonaksi suomineidon kynsien alle eikä vuokraslummien lähiöjuottoloihin. Miten me tähän päädyimme? Vieläkö jostain päin puhtoista brändi-Suomea löytyy pakopaikka tavalliselle ihmiselle?

“Tietovuoto, uuniperunat, lautakasat, tekstiviestit, sponsoroidut syntymäpäivät, vaihtuvat sukunimet, pesukoneet, lahjusepäilyt, verkkosukkahousut, korruptioepäilyt, loikkausepäilyt. Kuka poltti pilveä, kuka veti henkeen? Petti vaimoaan papin kanssa? Ajoi kännissä? Puristi tissistä? Osti kalleimmat huonekalut? Jahtasi ex-akkaansa keittiöveitsellä? Ahdisteli seksuaalisesti alaisiaan? Vippasi fyrkkaa omalle golfkerholle? Vihjaili seksistä yh-äidille? Teki törkeimmät talousrikokset? Vaani koulun ikkunan alla? Ajoi ylinopeutta? Koikkelehti nakkikioskilla? Jätti vaalirahat ilmoittamatta? Nussi puolet hallituksesta? Ei jumalauta maksanut tv-lupaa? En kommentoi. En ole antanut itselleni kertoa. Tämä on jonkun muun oma asia. En muista että minulle olisi soitettu. Minä juon kahvia nyt. En pysty muistamaan mitään valheenomaista asetelmaa. Nej, nej, nej tack. Tämä on maan tapa ja omanlaistaan demokratiaa.”


Kritiikkiotteita:

“Remontoitu Kokoteatteri avaa kautensa komeasti johtajattarensa, Anna Veijalaisen käsikirjoittamalla ja ohjaamalla poliittisella teoksella. Hienoa, että Suomessa, ainakin Kokossa uskalletaan tehdä vahvasti kantaaottavaa yhteiskunnallista teatteria…”

“…Veijalainen vie katsojat suoraan nykypolitiikan ytimeen. Tulituksen kohteena on Jyrki Katainen, jota Sesa Lehto ilmeikkäästi ja persoonallisesti esittää… …Johdattajakseen oudossa maailmassa hän saa edeltäjänsä, itsensä Iiro Viinasen, tosin naiseksi muuttuneena. Häntä tulkitsee sensuelli Eeva Putro. Tosin Viinasen roolissa karski machous on mainiosti hallussa.”

“…Veijalainen kieputtaa hurjassa tahdissa poliitikkoja lavalle, kuin marionetteja. Lehto muuttuu räpäten torahampaiseksi Alexander Stubbiksi. Heti perään kaniinihampaiseksi Matti Vanhaseksi, joka laulaa kömpelösti rakkauslaulua. Satiiri ja ironia on purevaa…”

“…Kabareetunnelmaa tukee myös Timo Hirvosen suunnittelema äänimaisema, jossa soundit ja laulut vaihtuvat synkistä sävyistä räppiin, ragtimeen ja iskelmään. Poliittinen kupla toisensa jälkeen puhkeaa. Sen takaa myös oivaltavasti Max Wikströmin suunnittelema pelkistetty lavastus…”

“…Tässäpä oiva ohjelmanumero kauttaan aloittavalle eduskunnalle. Veijalaisen hurja farssi olisi tervettä katsottavaa rehellisyyttään vakuuttaville poliitikoille.”

– Martti Mäkelä, Skenet 19.8.2010


“…Oivallisesti Kataisen ”ideaa” esittää Sesa Lehto , hyvin vähän ulkoisesti Kataista muistuttava mies. Hän häkellyttää loppuhuipennuksessa, masentuneen Suomen monologissaan, ei alastomuudellaan, vaan värisyttävän paljaalla olemuksellaan. Vastaparina, naisistuneena Viinasena on Eeva Putro , todella monipuolinen näyttelijä, joka käyttää ääntään rohkeasti ja kehoaan akrobaattimaisesti läpi näytelmän.

Revyyhenkiset Stubb-, Niinistö- ja Vanhanen-irvailut hersyttävät pelkillä pilailuhampailla ja peruukilla. Lavastuksen ja valaistuksen Max Wikström on suunnitellut samaan henkeen, hivenen sirkusta muistuttavaksi, outojen otusten esiintymistilaksi, toden ja illuusion välitilaksi. Vastakkainasettelu toimii, menneen ja nykyisen valtiovarainministerin ihmeellinen matka varjoiseen Suomeen on viihdyttävä, mutta samalla synkän herättävä teatterielämys.”

– Ilona Kangas, Turun Sanomat 22.8.2010


“…KokoTeatterin Varjofinlandiaa katsoessani puntaroin useamman kerran sitä, onko sen pelkistetyissä kohtauksissa kyse tyylikkäästä tiivistämisestä vai vanhojen vitsien toistamisesta. Ja onko rouhea meininki kiinnostavaa rosoisuutta vai huolimatonta tekemistä? Raja on hiuksenhieno, ja sillä Kokossa nyt taiteillaan.”

“Huumori löytää kutinsa Storyville-viittauksissa (koko Suomi on kadonnut, ainoastaan Storyville pysyy pystyssä) Yleisön assosiaatioille annetaan tilaa. Jotkut heitot jäävät kuitenkin irrallisiksi eikä niistä rakennu mitään sen enempää… …Varjofinlandia täydentää KokoTeatterin kantaaottavien, pamflettimaisten esitysten sarjaa. Se on ainakin paikoin kouraiseva, dynaamisen iskevä ja feministisellä kierteellä esitetty puheenvuoro varjoon jääneiden puolesta.”

– Maria Säkö, Helsingin Sanomat 24.8.2010


Taustaa:

KokoTeatterin työryhmä eli ohjaaja Anna Veijalainen ja näyttelijät Sesa Lehto ja Eeva Putro ovat yhteisten keskustelujen ja yhdessä kerätyn materiaalin myötä hahmotelleet Varjofinlandia -näytelmän kokonaisuutta. Myös runoilija Karri Kokko on ollut mukana työryhmän tapaamisissa. Ryhmä on keskustellut koko kevään 2010 tiukasti taloudesta ja sosiaalisista epäkohdista. He ovat opiskelleet masennuksen perusteita ja suomalaista ahdistusta olan takaa. Kiitoksensa saavat lukuista kirjat ja niitten kirjoittajat, mm. Juha Siltala.

Varsinaisen näytelmän kirjoittaminen on ollut Anna Veijalaisen vastuulla. Valmiissa teoksessa esiintyvät absurdissa masennuksen maailmassa lukuisat päättäjämme, päähenkilöittemme Jyrki Kataisen ja Iiro Viinasen lisäksi mm. Aleksander Stubb, Sauli Niinistö ja Matti Vanhanen.


Runoteoksesta Varjofinlandia:

Karri Kokko on suomalainen runoilija ja toimittaja. Kokko on toiminut mm. Parnasson ja Suomen kuvalehden toimittajana.

Karri Kokon teoksia:

Uno boy, WSOY 1982
Varjofinlandia, poEsia 2005
Beeasily, xPress(ed) 2005 (yhdessä Harry K. Stammerin kanssa)
Ilmaisin asiani, Ankkuri 2006
Vapaat kädet, poEsia 2007
Avokyyhky, lattiaheroiini, ntamo 2007
MMVII, ntamo 2008
Mitä ehkä, ntamo 2008
Così fan tutte, ntamo 2008
Sillat voitetaan kulkemalla, ntamo 2009
Das Leben der Anderen, ntamo 2010
Performanssin jälkeen, Jyväs-Ainola 2010 (yhdessä Reijo Vallan kanssa)