JUTUN LOPPU

Jutun loppu on tarina mustasukkaisuudesta, vihasta ja rakkaudesta. Sara ja Bendrix ovat entisiä rakastavaisia, jotka ovat ajautuneet sodan lähestyessä salasuhteeseen. Sara on kuitenkin päättänyt suhteen yllättäen, eikä Bendrix ole tästä koskaan toipunut. Kaksi vuotta suhteen päättymisen jälkeen, Bendrix törmää Saran aviomieheen, joka epäilee vaimoaan uskottomuudesta. Mustasukkaisuus ja vanha rakkaus Bendrixissä herää jälleen ja hän tarjoutuu ottamaan asiasta selvää. Saran aviomies kieltää häntä ja pyytää unohtamaan koko asian, mutta Bendrix ei anna asian olla, vaan palkkaa yksityisetsivän selvittämään, onko Saralla joku toinen. Mitä kaikkea Bendrix saa selville Sarasta, yllättää hänet täysin. Tavallaan Saralla on kuin onkin joku toinen, mutta vastustajan ylivoimaisuus hämmentää Bendrixin ja sotkee hänen elämänsä.


“… Anna Veijalainen on nyt ensikertaa Suomessa dramatisoinut romaanista näyttämölle rakkaussuhteeseen keskittyvän, tyylikkään tiivistyksen… Turunen esittää Saraa sisäistetyn herkästi,..” – Laura Kytölä 22.9.2017 HS

“… Konsta Mäkelä gör en laddad, spänd, snabb, driven och konsekvent Maurice… Timo Hirvonens levande musik förstärker inte bara tidsandan, den ger oss en harmoni som står i skarp kontrast till det som utspelarsig mellan rollpersonerna på scenen…” Barbro Encell-Grimm 23.9.2017 Hbl

“…Näyttämö näyttää aidosti vintagelta. Elokuvallinen lavaste. Yksityiskohdat. Silkkinen täkki on aidosti suomuuraimen keltainen, hieman oranssi, kun täkkipusseja ei vielä ollut, taitettiin pitsikoristeinen lakana hieman täkin päälle. Kirjoituskoneen näppäimet kuulostavat toimivilta. Tämä on hassua – enhän ole elänyt 1940-luvulla. Mutta sen perintö näkyi mummolassa, jännäreissä, kotimaisissa elokuvissa ja vanhoissa valokuvissamme. Hauraissa lehdissä.
Se ei ole palapeli, eikä öljyvärimaalaus, ehkä akvarelli, murretuin värein, ehkä paremminkin seepian vivahtava mustavalkoinen valokuva, jossa pitsireunukset, leikkaukset, jotka tuntuvat sormiin…” – Satu Ylävaara, Teatteriin

“… Sekä Turusen että Mäkelän työskentely näyttämöllä löytää nyansseja sekä kiihkeistä rakastelu- että riitelykohtauksista. Esityksen loppua kohti molempien näyttelijäntyö tiivistyy vielä asteen intensiivisemmäksi. Patoutumien ja kulissien murtuessa sekä Turunen että Mäkelä ovat parhaimmillaan. Turunen tuskaisena naisena, jonka elämä pirstaloituu. Mäkelä uskonsa menettäneenä ja mustasukkaisena, itseään halveksivana miehenä, joka lopulta suorastaan tihkuu vihaa. Mäkelä saa pettyneen ja jopa mieleltään nyrjähtäneen oloiseen Bendrixin rooliin aimo annoksen intensiivistä, sysimustaa katkeruutta…” – Pasi Puranen, Pessin ja Illuusian luona


Jutun loppu (The end of the Affair) -romaania ei ole aikaisemmin dramatioitu Suomessa. Esitysoikeuksia valvoo Agency North.