EVA B – SAAKO MURHAAJAA RAKASTAA

Eva B. on fiktiivinen kuvitelma Eva Braunista ja hänen viimeisistä tunneistaan Valtakunnankanslian alla sijaitsevassa Fürerin bunkkerissa. Näytelmä Eva yrittää meditaation ja fyysisten harjoitteiden avulla siirtymään ruumiistaan eri aikoihin ja paikkoihin. Tämän harjoittelun tuloksena Eva joutuu kohtaamaan monia elämänsä aikana tapahtuneita asioita, myös muiden ihmisten näkökulmasta. Takaumina etenevä kertomus vie Evaa eteenpäin, paitsi kohti kuolemansa hetkeä, myös mahdollisuutta muuttaa elämänsä kulkusuuntaa.


Taustaa:

KokoTeatteri valmisti keväällä 2000 Ateneum saliin kolme ensi-iltateosta, joilla kaikilla oli oma esitysjaksonsa sekä kaksi yhteisnäytöstä. Kaksi muuta teosta olivat Työmies ja Hullun puolustuspuhe. Esitys oli myös osa Lainsuojattomat -festivaalien sekä Tampereen Teatterikesän ohjelmistoa.

Käsikirjoitus löytyy KokoTeatterin Koko Agencysta. Se on saatavilla myös englanninkielisenä versiona. Monologin on kääntänyt Kajsa Nyman.


Otteita kritiikeistä:

“… Tässä esityksessä on kuitenkin lähdetty tarkoituksella hakemaan ristiriitaisia tulkintoja Eva B:sta, hänen suhteestaan vaikutusvaltaiseen mieheen, toisaalta yksinäisyydestä valtakoneiston takana. Esityksen sisällä on oikeastaan monta Eva Braunia. Vajaan Tunnin mittainen esitys Eva B. herättää keskustelua tänäkin päivänä arasta aiheesta. Se on vaikuttava teatteriteko monitahoisine efekteineen ja ajan kulussa risteilevine tarinoineen.”
Ilta-Sanomat, 15.3.2000, Samuli Isola: Eva Braun, nainen joka rakasti Hitleriä

“… Joka ei tunne Eva Braunin elämänkertaa eikä tiedä, että monologia näyttämöllä säestävän naishahmon on määrä ilmentää päähenkilön alitajuntaa, putoaa kärryltä. Joka ei ymmärrä, miksi reilun tunnin mittaiseen esitykseen pitää ympätä teatterin lisäksi musiikkia, tanssia, videokuvaa, ääninauhaa ja nukkeja, putoaa joka tapauksessa. Anna Veijalainen on loistava esiintyjä. Hänen kolmen vuoden takainen terroristimonologinsa Ei muistomerkkiä Gudrun Ensslinille nosti esiin karismaattisen ja monipuolisesti lahjakkaan nuoren naisen, jonka sisäistä voimaa ja rävähtämätöntä tyyneyttä mikään ei näyttänyt horjuttavan. Nytkin hän katsoo pelotta päin yleisöä ja tuntuu tietävän mistä puhuu – mutta se ei riitä. Me tiedämme niin paljon vähemmän.”
Helsingin Sanomat, 17.3.2000, Suna Vuori: Ei muistomerkkiä Eva Braunille

“Som manusförfattare för Eva B. har Anna Veijalainen skapat en kaleidoskoplik dramaturgi för sin monolog. I ett stort men sammanhängande material av fakta och fiktion, gör hon snabba och impulsiva perspektivförskjutningar för att momentant fokusera sig på enskilda tema. …Med en minimalistik teaterestetik och med djup koncentration skisserar Anna Veijalainen i rollen som Eva B fram ett mycket stark karaktärsporträtt. Kombinationen av karisma, känslighet och koncentration i tolkningen gör själva dramat mycket tydligt och skapar en genomgående laddad publiktillvändheten i föreställningen. I sin tryckta konstnärliga devis säger Anna Veijalainen att man måste se in i rollobjektet så djupt att man slutligen möter sin egen blick. Just så har hon otvivelaktigt sett Eva B.”
Hufvidstadsbladet, 19.3.2000, Jan-Peter Kaiku: Stark och dramatiskt karaktärsporträtt

“…Yksinäisyys, pelot, mustasukkaisuus ja raivo astuvat Ateneum-salin näyttämölle. Veijalainen asettuu Evan rooliin turhia kainostelematta. Tunteen ilmaisussa on mukana niin etunojapunnerruksia kuin lohdutonta oman äidin ikävää. Sanna Kurki-Suonion upea lauluääni asettuu vuoropuheluun Evan vaihtuvien tunteiden kanssa… Jumala, saanko palata takaisin päin ja muuttaa matkasuunnitelmiani, Eva sopertaa lopun lähestyessä. Voi kunpa olisit rakastunut ihan tavalliseen talliaiseen, Eva. Valta sokaisi sinutkin.”
Aamulehti, 21.3.2000, Anni Valtonen: Sylvi, Tellervo ja Eva Braun

“… Vaikka Anna Veijalaisessa on näyttelijänä otetta, vaikuttavat Eva B:sta tehdyt paljastukset falskeilta lopun pelastumisviitteineen. Ikään kuin koko näytelmän synnyn perustana olisi pikemminkin vain kalastaa yleisön mielenkiinto Hitlerin vaimo -kuriositeetilla. Eva B.n teksti on liian teennäinen ollakseen todenmakuinen, eikä se osaa sukeltaa ihmismielen komplikaattisempiin syövereihin näennäisistä yrityksistään huolimatta. Siitä huolimatta Eva B:ssa on hetkensä. Eivätkä ne pienimmät hetket ole pirunpyörteen taustalla soivalla Sanna Kurki-Suonion Klezmer-laulussa.”
Satakunnan Kansa, 24.9.2000, Ville Hammarberg: Rankka Strindberg, vastaukseton Eva B.

“KokoTeatteri syntyi 1997 tanssin ja teatterin ammattiryhmäksi, ja se herätti heti myönteistä huomiota. Vetäjänsä Anna Veijalaisen sooloesitys Ei muistomerkkiä Gudrun Ensslinille on yksi 1990-luvun kiinnostavimmista töistä. Veijalaisen uusin työ Eva B tarttuu samalla lailla hyljeksittyyn, tarkoituksella unohdettuun naiseen kuin Muistomerkkikin. Aiempi esitys kertoi terroristista, Eva B. Hitlerin rakastajattaresta. Veijalainen vaatii katsojalta paljon. Fragmenteista koottu teksti on niin viitteellistä, että tapahtumien kulku pitäisi tuntea hyvin pysyäkseen koko ajan tarkkana kärryillä. Toisaalta teksti on sen verran yleispätevää, että katsoja voi omassa päässään luoda niille maailman. Intensiteetti kyllä kestää – Veijalainen on karismaattinen esiintyjä. Eva Braunin mietteistä toiseen tempoileva esitys on fyysistä teatteria, ja on mukava katsoa vaihteeksi, mitä fyysinen tarkoittaa silloin kun nainen sen tekee. Kokonaisuuden kruunaa Sanna Kurki-Suonion sunnittelema klezmer-musiikki, jota hän myös esittää upealla äänellään.”
Turun Sanomat, 24.9.2000, Irmeli Haapanen: Lainsuojattomat-festivaali täytti odotukset

“Kotimaisten yksinesittäjien valioihin kuuluvalta KokoTeatterin Anna Veijalaiselta nähtiin Tampereella Kirsi Reinolan ohjaama esitys Eva b. Tanssitaiteen laitoksella koulutuksensa saaneella Veijalaisella on poikkeuksellisen herkkä, rauhallinen ja läsnäoleva esiintyjänlaatu. Veijalaisen itsensä kirjoittama teksti pohtii Eva Braunin hahmon kautta rakkauden moraalia eli kysymystä siitä, saako murhaajaa rakastaa. Elokuvan puolelta teatterissa debytoinut Reinola on ohjannut esityksestä alleviivaamattoman ja jopa lyyrisen puheenvuoron, jossa vastaaminen jää katsojan tehtäväksi. Sanna Kurki-Suonion suunnittelema ja esittämä klezmer-musiikki on teoksen voimakas dialoginen elementti.”
Teatteri-lehti, 05/2000, Anneli Kanto ja Annukka Ruuskanen: Intiimejä monologeja (Tampereen Teatterikesässä)